Porvarillisessa teatterissa esimerkiksi roolihahmonsa "riivaaman" näyttelijän on oltava sen näköinen, että todelliset intohimon liekit saavat hänet hehkumaan. On pyrittävä "kiehumaan yli" hinnalla millä hyvänsä eli toisin sanoen palamaan ja kyynelehtimään yhtä aikaa. Siksi palamisen muodot ovat kosteita. Eräässä uudessa* (palkitussa) näytelmässä ( Read more... )

Helvetti, en tajua Rosi Braidottin Riitasointuja -teoksesta keskimäärin mitään (vaikka toisaalta luen sitä varsin innolla). Ilmeisesti naistutkimus ja feministinen kulttuuriteoria ovat perineet dekonstruktiosta muutakin kuin pyrkimyksen päästä rakenteiden tuolle puolen (tai ei pidä sanoa tuolle puolen; pitää sanoa "löytää pakopaikkoja", "nähdä ( Read more... )

Jälleen huomaan, että minun ongelmani olivat myös Barthesin ongelmia 70-luvulla. En tiedä onko ideoiden ja ajatusten herääminen/tarttuminen tavallaan hengitysilman mukana ominaista juuri (post)modernille ajattelulle, mutta nämä asiat tuntuvat kiertävän: kun kokee tietynlaisen ajattelumallin omakseen, osaa siitä johtaa kimpullisen ajatuskasvustoja, ( Read more... )

(On muuten mielenkiintoista, miten ranskassa tuo a:n "väärinpäin" oleva aksenttimerkki hyökkää aiempaa tekstiä vastaan, aivan kuin kirjoittaessa kaunokirjoitusta teksti ei nojaisikaan enää oikealle vaan vasemmalle. Mutta tämä vain diletantin huomautuksena, seikka lienee tutkittu ranskamaanikkojen toimesta jo satoja vuosia sitten, tai viimeistään 60 ( Read more... )

Ah, huusin juuri Roland Barthesin Rakastuneen kielellä -teoksen 7 eurolla, postejakin tulee vain euro. Some things just make your day.

Nussin idean sadekoiralta.


( Read more... )